Vihdoinkin jotain kivaa kerrottavaa  niin het täytyy blogi päivittää!

Käytiin siis Ainon kanssa korkkaamassa pk-ura vihdoin ja viimein. Niitä suojelukokeita kun ollaan haaveiltu eikä vieläkään saada aikaiseksi, niin päätin että johonki kokeisiin on päästävä ennen talvea. Joten aloitettiin tavoitteellisempi treenaaminen metsäjäljellä. En voi kehuskella että ois ollut paljon toistoja treenikerroissa, mutta on pyritty tekemään hyviä treenejä ja mietitty etukäteen miten edetään. Onneks meijän reeniryhmä toimii! Meitähän on huimat kaksi kappaletta ja ollaa sit poljettu toistemme koirille jälkiä. No nii sitte asiaan..

OMG mua jännitti! Ja mun jännitys nosti Ainon aggressiotasoa pikkasen uusiin ulottuvuuksiin. Kanssakilpailijat varmaan ihan kauhuissaan että tuoko tulee samalle tottiskentälle  Kyllä mä kerroin jossain vaiheessa että ei se ketää häiritse vaikka vaikuttaakin vähä aggressiiviselta toisia koiria kohtaan. Tiesin että kyllä mun jännitys jotenki näkyy Ainossa. No eihän Aino ketään häirinnyt tietenkään, äidin päästäinen.

Maasto oli kangasmetsää. Ylitin ojan ja lähetin koiran janalle. Se eteni liinan mitan ja lähdin perään, tarkasti oikealle, takas linjalle ja sit nosti jäljen oikealta ja lähti ajamaan. Ei kuulunut tuomarilta mitään joten kävelin perään kun liina oli suora. Eka keppi tulikin melkein heti ja Aino ilmaisi sen. Keppi jäi rinnan alle, joten mulla kerkes käydä jo mielessä että mitä helvettiä.. sit hoksasin että kepin pää näkyi kainalosta. Hyvä Aino! Ekalta kepiltä lähti pikkasen vauhdikkaasti, ajoi kulman hyvin ja sit vauhti alkoi rauhoittumaan ja koira keskittyi sataprosenttisesti työhönsä. Ihan mieletön fiilis kun se paras jälkityöskentely osui kokeeseen. Yksi ainut tarkistus yhdessä kulmassa, muuten oli kuin juna raiteilla. Nenä maassa, suu kiinni, sopiva vauhti ja ilmaisi kepit varmasti. Kyllä mamma oli naama näkkärillä kun kuuden kepin kanssa mentiin autolle. Jana työskentelystä tuomari sanoi, että eipä siinä jääny lapsille kerrottavaa, janatyöskentely erinomainen, pisteitä 40. Jiiihaaaa paineet pois murheenkryynistä eli esineruudusta  Tai siis niin luulin.

Esineruutuun mennessä mun jalat oli ku lyijyä. Jumaliste mää jännitin! Ja niin oli ainolla komee harja pystyssä melkee koko ruututyöskentelyn ajan. Käskytin aika tiukasti sitä ku olin nii hermona. Sitten tapahtui ihmeitä, Aino nosti puolesta välistä ruutua esineen suuhun! Oho kehaisin kerran ja vähä toisenki.. Aino siis toi mulle esineen ajassa 2.30 ja minä melkee pyörryin ilosta. Siinä sitten ainoki vapautui ja oli taas oma itsensä. Arvostelussa tuomari rokotti pari pistettä kun saisi edetä enemmän takalinjalle asti. Työskenteli enemmän puolen välin tienoilla. Ja yhden pisteen rokotti mun ylimääräisestä kehumisesta. Mut ei haitannut yhtään, mää olin niin onnellinen kun se toi mulle esineen!

Maastopisteitä oli siis kasassa jäljeltä 170 ja esineruudusta 27 = 197. Enää tottis jännitettävänä. Siinä vaiheessa aattelin että kyl se ny 70pojon eestä tottelee, ni eiköhän tulos tuu. Ainolla oli eka paikallaolo, siinä ei huomauttamista. Rauhallinen ja tarkkaavainen koko ajan. Pikkumoka ohjaajalta, joka ei ykkösessä vaikuttanut arvosanaan. Käytiin välillä levähtämässä kun tehtiin kolmen kiertona tottis. Tottikseen jatkoi siis kolme koiraa, kolme oli keskeyttänyt.

Sit vihdoinki tuli oma vuoro mennä suorittamaan. Siinä lähtöviivalla seistessä tuntui, että mihin se mun sydän on menossa ku jännitys nousi. Seuraaminen taisi olla erinomainen, toinen täyskäännös oli vähän huonompi ja j-sakara turhan pitkä, hlöryhmä oli korrekti ja muutenkin koira esitti erinomaista seuraamista. Liikkeestä istuminen olis saanut olla nopeampi, muuten kunnossa. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, maahanmeno ois voinu olla vieläkin nopeampi ja luoksetuloasento aavistuksen vino, muuten kunnossa. Tasamaanoudossa, aloitus kunnossa, kapulalle meno ois saanut olla vieläkin nopeampi, palautusvauhti paljon nopeampi eli se oli hyvä, vähän vino luovutusasento ja ote kävi kerran. Hyppynouto, hyvät ilmavat hypyt, varma kapulan otto, luovutusasento taas vähän vino ja sama otteenvaihto kapulasta. A-estenouto kunnossa, (en muista vaihtoiko otetta kapulasta mun eessä), mutta sivulle käskyn saatuaan koira tökkäs mua ja hetken viiveellä kääntyi sivulle. Eteenmenossa, nousi seuraa-käskystä jo ylös ja pikkasen edisti, lähti ku ohjus suoraan eteen ja ekasta maahan käskystä pysähtyi istumaan, jouduin antamaan toisen maahankäskyn. Pisteitä 91. Ja ihan rehellisesti voin itsekin sanoa että pisteet ansaittiin. Tuomari rokotti kun aihetta oli. Olin siis tyytyväinen  Mieltä lämmitti erityisesti kun harjoitustuomari kehui meidän yhteistyötä ja kuinka kauniilta se seuraaminen näytti. Ja pientä parannettavaakin jäi niin ei muuta ku lisää reeniä...sit keväällä. Kokonaispisteet 288, oikeuttivat hienoon ykköstulokseen. Hyvä Aino!!

Kiitos kaikille meitä jelpanneille! Erityisesti meijän reeniryhmälle eli Anninalle jälkien polkemisesta ym. Ja kiitos Petelle ku tulit ampumaan Ainoa koetta edellisenä päivänä

kuvat AnneT. Säräisniemellä leireilemässä elokuussa Tammilehdon Liisan maastoryhmässä. Ainon ekat keppi-ilmaisut.

Niinhän siinä sitten kävi, että Lukan vasemman jalan ristari napsahti poikki 'pikku'ryntäilyssä kesäkuun alussa. Jalka leikattiin Seinäjoella pitkän ja tuskallisen arpomisen jälkeen juhannusviikolla. Päätös leikata oli kovan miettimisen ja lekurien 'häirinnän' tulos. Minä oon aina sanonut että jos toinenkin jalka menee, niin en alkaisi leikkomaan. Näinpä se sitten käy kun omalle kohdalle napsahtaa. En tietenkään leikkaisi, jos toipumisen mahdollisuus oisi pieni. Mutta Lukalla on mahdollisuus normaaliin liikunnalliseen elämään, parhaassa tapauksessa vielä useammaksi vuodeksi. Onneksi on siskoja ja ystäviä kun tulee näitä murheen päiviäkin välillä <3

Luka siis viettää toista kesää perään toipilaana liekassa (eli niin minäkin) ja tottakai haava tulehtui parista kohdasta tällasilla helteillä  Uusi antibioottikuuri on päällä, haavaa suihkutellaan keitetyllä vedellä pari kertaa päivässä ja välillä putsataan betadinella. Ulkoillessa suojataan pussilla, kun sinne tunkee kaikenmaailman raatokärpäset heti, yög. Märkivä, haiseva avohaava niin tietysti täynnä itikoita heti. Luka on ny viettänyt pari viikkoa pönttö päässä ja vielä jatkuu..tikkejä ei pystynyt poistamaan tulehduksen takia. Taas joutuu soittamaan lekuriin ja käydä näyttämässä joko..saan varmaan kohta jonku bonuskortin :) Tuntuu että alkukesä on vietetty tuolla Kälviällä ja sit välissä pyörähdettiin Sjoellakin. 4 vkon päästä ois kontrollikuvaus ja sitten näkee miten on lähtenyt paranemaan.. jännittää nyt jo. Hyvin käyttää jalkaa kävellessä, seistessä ei vielä varaa koko painoa sille. Sais ny ton haavan kuntoon ja pöntön pois ni vois jossain käydäkin. Luka on sellanen houdini et sitä ei voi jättää vahtimatta yhtään. Rankkaa on mun miehelläkin kun joutuu Lukaa ammata, että pääsen Ainon kanssa välillä lenkille ja treeneihin. Nooh eiköhän tämä tästä iloks vielä muutu. Pääasia että saisi koiran kuntoon ja pääsisi uittamaan sitä ja pelaamaan jalkkista <3 Äidin poika.

Kuvat Riikka Honkanen 11.5.2010

aloitetaas tällasella tärkeällä aiheella tää blogin ajantasaus

Olihan tuokin kokemus..pitää nimittäin tuollaista höyryveturia rauhassa & remmissä pari kuukautta. Jouduttiin kieltämään vieraiden käynnitkin ettei se spurttaile turhia. Pitkässä liinassa käytin sitä pellolla n 10 minuuttia / 3-4krtaa pvässä tarpeilla ja sai vähän jalotella samalla. Onneksi meillä on tehty sisälle koirien huoneeseen iso häkki, johon sai Lukan laittaa luiden kera, kun meno meinas käydä hermoille ja rauhassa kulkeminen oli poissuljettu Lukan mielestä.

Heinäkuussa 2009 käytiin ottamassa kontrollikuva polvesta. Olin ihan varma että eihän ne raudat voi paikoillaan olla kun sen verran se elukka on päässyt riekkumaan pitkin taloa  Mutta! Olihan ne!! Luka sai siis vapauttavan tuomion remmistä.. ja voi sitä riemua! Muiden koirien kanssa ei vielä saanut riehua eikä liukastella kotonakaan. Mutta voiton puolella oltiin. Alussa annoin rimadyliä joka ilta n 1/2-1 tablettia, että sai nukuttua yön ilman jomotusta. Tottakai sitä jalkaa pakotti kun sitä alkoi käyttämään normaalisti. Seistessä kevensi leikattua jalkaa vielä jonkin aikaa ennenkuin alkoi varaamaan täyden painon sillekin. N 3-4kk leikkauksesta päästin jo koko lauman vapaaksi hiekkamontuille ja pelloille juoksemaan. Ja tarvittaessa annoin rimadyliä jos oikee oli spurttaillut, että sai nukuttua kunnolla yön yli. Loppusyksystä sai jo täyden vapauden kaikkeen touhuamiseen, eikä tarvinnut kipulääkettä ollenkaan. Talvella nivelrikko vähän jäykisti jalkaa kovilla pakkasilla ja silloin annoin muutamana iltana helpotusta pakotukseen. Luka kun on tuollainen hirvikoira, niin niitä piti tietysti pari kertaa käydä hyppyyttämässä ja kyllä oli illalla jalka jäykkänä. Ensi talveksi hommaan jonkinmoisen polvenlämmittimen ja se BOT-loimi ois

Harrastaminen on Lukan kanssa tänä pvänä enemmänkin puuhastelua, syynä polven nivelrikko, ei ristarioperaatio. Ei hyppyjä, ei hiihtovetoa, ei pyöräilyä remmissä, ei lenkkejä asfaltilla. Juostaan vain vapaana pitkin maita ja mantuja lauman kera, tottistellaan, jäljestellään ja tietysti pelataan futista  Nyt vain toivotaan kivutonta pitkää ikää Lukapojalle! On se sellanen teräsmies että

Alla muutama kuva tästä vuoden ajalta..

"Vapaa"

On ne niin viisaan näkösiä nuo dobermannit....

Lukan mielestä nartut ei silmille hypi..

Lisää juttua jo kenties iltasella ;)

Viime päivityksestä on kulunut sen verran aikaa että kaikkea tapahtunutta yms ei enää voi muistaa...höh. Mutta yritän kuitenkin jotai raapustaa..

Juhannus siis vietettiin Ainon kanssa Loviisassa Silverin juhannusleirillä. Reissukamuina Annina & Friidu-dobberi 'naapurista'. Luka kultapoika vietti juhannuksen Tomin ja Lillin kanssa kotona. Olihan se ikävä jättää toipilaana, mutta parempi sen kotona oli olla ku autossa viettää monta päivää kipeän jalan kanssa.

Jotai leiristäkin muistan ;) ..Koiria kouluteltiin päivät ja illat vietettiin bändiä kuunnellen hyvässä seurassa. Kiitos kaikille, erityisesti Jullelle & Tiialle (varsin siitä auton lainasta suuri kiitos)! Ja Tonille kiitokset suosittelusta.

Puruja tehtiin pari kiekkaa joka päivä, parin maalimiehen kanssa. Kuormitettiin ja vahvistettiin. Tottiksessa tehtiin hlöryhmää, hyppyjä, hyppynoutoja ja liikkeestä istumista. Hlöryhmä ok, hypyt ihan ok ainakin lopuksi. Hyppynoutoja teimme ekaa kertaa :) Ei pöllömpi esitys Ainolta! Liikkeestä istuminen...jaa-a ei siitä sen enempää. Hermot kiristy ohjaajalta sen tuhat kertaa, onneksi kouluttaja-Toni toppuutteli. Se liike on aloitettu kotona alusta ja selkeästi parempi ny jo. Pakollinen tauko harjoittelussa että saan avo-tokokäynnin pois alta. Ettei vaa tarjoo istumista siellä  Marikalle kiitokset tottiskentän peräluukusta! On se vain mukava kun ne koirat todellakin toimii, aivan sama ketä on paikalla, missä ollaan tai milloin!! Ei tartte puikkeleita hävetä :)

Eiköhän tuosta jonkinmoinen perinne vois tulla! Oli sielä niiiiiiin mukavaa! Eli LMJ'10 ootellessa......