Vihdoinkin jotain kivaa kerrottavaa  niin het täytyy blogi päivittää!

Käytiin siis Ainon kanssa korkkaamassa pk-ura vihdoin ja viimein. Niitä suojelukokeita kun ollaan haaveiltu eikä vieläkään saada aikaiseksi, niin päätin että johonki kokeisiin on päästävä ennen talvea. Joten aloitettiin tavoitteellisempi treenaaminen metsäjäljellä. En voi kehuskella että ois ollut paljon toistoja treenikerroissa, mutta on pyritty tekemään hyviä treenejä ja mietitty etukäteen miten edetään. Onneks meijän reeniryhmä toimii! Meitähän on huimat kaksi kappaletta ja ollaa sit poljettu toistemme koirille jälkiä. No nii sitte asiaan..

OMG mua jännitti! Ja mun jännitys nosti Ainon aggressiotasoa pikkasen uusiin ulottuvuuksiin. Kanssakilpailijat varmaan ihan kauhuissaan että tuoko tulee samalle tottiskentälle  Kyllä mä kerroin jossain vaiheessa että ei se ketää häiritse vaikka vaikuttaakin vähä aggressiiviselta toisia koiria kohtaan. Tiesin että kyllä mun jännitys jotenki näkyy Ainossa. No eihän Aino ketään häirinnyt tietenkään, äidin päästäinen.

Maasto oli kangasmetsää. Ylitin ojan ja lähetin koiran janalle. Se eteni liinan mitan ja lähdin perään, tarkasti oikealle, takas linjalle ja sit nosti jäljen oikealta ja lähti ajamaan. Ei kuulunut tuomarilta mitään joten kävelin perään kun liina oli suora. Eka keppi tulikin melkein heti ja Aino ilmaisi sen. Keppi jäi rinnan alle, joten mulla kerkes käydä jo mielessä että mitä helvettiä.. sit hoksasin että kepin pää näkyi kainalosta. Hyvä Aino! Ekalta kepiltä lähti pikkasen vauhdikkaasti, ajoi kulman hyvin ja sit vauhti alkoi rauhoittumaan ja koira keskittyi sataprosenttisesti työhönsä. Ihan mieletön fiilis kun se paras jälkityöskentely osui kokeeseen. Yksi ainut tarkistus yhdessä kulmassa, muuten oli kuin juna raiteilla. Nenä maassa, suu kiinni, sopiva vauhti ja ilmaisi kepit varmasti. Kyllä mamma oli naama näkkärillä kun kuuden kepin kanssa mentiin autolle. Jana työskentelystä tuomari sanoi, että eipä siinä jääny lapsille kerrottavaa, janatyöskentely erinomainen, pisteitä 40. Jiiihaaaa paineet pois murheenkryynistä eli esineruudusta  Tai siis niin luulin.

Esineruutuun mennessä mun jalat oli ku lyijyä. Jumaliste mää jännitin! Ja niin oli ainolla komee harja pystyssä melkee koko ruututyöskentelyn ajan. Käskytin aika tiukasti sitä ku olin nii hermona. Sitten tapahtui ihmeitä, Aino nosti puolesta välistä ruutua esineen suuhun! Oho kehaisin kerran ja vähä toisenki.. Aino siis toi mulle esineen ajassa 2.30 ja minä melkee pyörryin ilosta. Siinä sitten ainoki vapautui ja oli taas oma itsensä. Arvostelussa tuomari rokotti pari pistettä kun saisi edetä enemmän takalinjalle asti. Työskenteli enemmän puolen välin tienoilla. Ja yhden pisteen rokotti mun ylimääräisestä kehumisesta. Mut ei haitannut yhtään, mää olin niin onnellinen kun se toi mulle esineen!

Maastopisteitä oli siis kasassa jäljeltä 170 ja esineruudusta 27 = 197. Enää tottis jännitettävänä. Siinä vaiheessa aattelin että kyl se ny 70pojon eestä tottelee, ni eiköhän tulos tuu. Ainolla oli eka paikallaolo, siinä ei huomauttamista. Rauhallinen ja tarkkaavainen koko ajan. Pikkumoka ohjaajalta, joka ei ykkösessä vaikuttanut arvosanaan. Käytiin välillä levähtämässä kun tehtiin kolmen kiertona tottis. Tottikseen jatkoi siis kolme koiraa, kolme oli keskeyttänyt.

Sit vihdoinki tuli oma vuoro mennä suorittamaan. Siinä lähtöviivalla seistessä tuntui, että mihin se mun sydän on menossa ku jännitys nousi. Seuraaminen taisi olla erinomainen, toinen täyskäännös oli vähän huonompi ja j-sakara turhan pitkä, hlöryhmä oli korrekti ja muutenkin koira esitti erinomaista seuraamista. Liikkeestä istuminen olis saanut olla nopeampi, muuten kunnossa. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, maahanmeno ois voinu olla vieläkin nopeampi ja luoksetuloasento aavistuksen vino, muuten kunnossa. Tasamaanoudossa, aloitus kunnossa, kapulalle meno ois saanut olla vieläkin nopeampi, palautusvauhti paljon nopeampi eli se oli hyvä, vähän vino luovutusasento ja ote kävi kerran. Hyppynouto, hyvät ilmavat hypyt, varma kapulan otto, luovutusasento taas vähän vino ja sama otteenvaihto kapulasta. A-estenouto kunnossa, (en muista vaihtoiko otetta kapulasta mun eessä), mutta sivulle käskyn saatuaan koira tökkäs mua ja hetken viiveellä kääntyi sivulle. Eteenmenossa, nousi seuraa-käskystä jo ylös ja pikkasen edisti, lähti ku ohjus suoraan eteen ja ekasta maahan käskystä pysähtyi istumaan, jouduin antamaan toisen maahankäskyn. Pisteitä 91. Ja ihan rehellisesti voin itsekin sanoa että pisteet ansaittiin. Tuomari rokotti kun aihetta oli. Olin siis tyytyväinen  Mieltä lämmitti erityisesti kun harjoitustuomari kehui meidän yhteistyötä ja kuinka kauniilta se seuraaminen näytti. Ja pientä parannettavaakin jäi niin ei muuta ku lisää reeniä...sit keväällä. Kokonaispisteet 288, oikeuttivat hienoon ykköstulokseen. Hyvä Aino!!

Kiitos kaikille meitä jelpanneille! Erityisesti meijän reeniryhmälle eli Anninalle jälkien polkemisesta ym. Ja kiitos Petelle ku tulit ampumaan Ainoa koetta edellisenä päivänä

kuvat AnneT. Säräisniemellä leireilemässä elokuussa Tammilehdon Liisan maastoryhmässä. Ainon ekat keppi-ilmaisut.

Niinhän siinä sitten kävi, että Lukan vasemman jalan ristari napsahti poikki 'pikku'ryntäilyssä kesäkuun alussa. Jalka leikattiin Seinäjoella pitkän ja tuskallisen arpomisen jälkeen juhannusviikolla. Päätös leikata oli kovan miettimisen ja lekurien 'häirinnän' tulos. Minä oon aina sanonut että jos toinenkin jalka menee, niin en alkaisi leikkomaan. Näinpä se sitten käy kun omalle kohdalle napsahtaa. En tietenkään leikkaisi, jos toipumisen mahdollisuus oisi pieni. Mutta Lukalla on mahdollisuus normaaliin liikunnalliseen elämään, parhaassa tapauksessa vielä useammaksi vuodeksi. Onneksi on siskoja ja ystäviä kun tulee näitä murheen päiviäkin välillä <3

Luka siis viettää toista kesää perään toipilaana liekassa (eli niin minäkin) ja tottakai haava tulehtui parista kohdasta tällasilla helteillä  Uusi antibioottikuuri on päällä, haavaa suihkutellaan keitetyllä vedellä pari kertaa päivässä ja välillä putsataan betadinella. Ulkoillessa suojataan pussilla, kun sinne tunkee kaikenmaailman raatokärpäset heti, yög. Märkivä, haiseva avohaava niin tietysti täynnä itikoita heti. Luka on ny viettänyt pari viikkoa pönttö päässä ja vielä jatkuu..tikkejä ei pystynyt poistamaan tulehduksen takia. Taas joutuu soittamaan lekuriin ja käydä näyttämässä joko..saan varmaan kohta jonku bonuskortin :) Tuntuu että alkukesä on vietetty tuolla Kälviällä ja sit välissä pyörähdettiin Sjoellakin. 4 vkon päästä ois kontrollikuvaus ja sitten näkee miten on lähtenyt paranemaan.. jännittää nyt jo. Hyvin käyttää jalkaa kävellessä, seistessä ei vielä varaa koko painoa sille. Sais ny ton haavan kuntoon ja pöntön pois ni vois jossain käydäkin. Luka on sellanen houdini et sitä ei voi jättää vahtimatta yhtään. Rankkaa on mun miehelläkin kun joutuu Lukaa ammata, että pääsen Ainon kanssa välillä lenkille ja treeneihin. Nooh eiköhän tämä tästä iloks vielä muutu. Pääasia että saisi koiran kuntoon ja pääsisi uittamaan sitä ja pelaamaan jalkkista <3 Äidin poika.

Kuvat Riikka Honkanen 11.5.2010

aloitetaas tällasella tärkeällä aiheella tää blogin ajantasaus

Olihan tuokin kokemus..pitää nimittäin tuollaista höyryveturia rauhassa & remmissä pari kuukautta. Jouduttiin kieltämään vieraiden käynnitkin ettei se spurttaile turhia. Pitkässä liinassa käytin sitä pellolla n 10 minuuttia / 3-4krtaa pvässä tarpeilla ja sai vähän jalotella samalla. Onneksi meillä on tehty sisälle koirien huoneeseen iso häkki, johon sai Lukan laittaa luiden kera, kun meno meinas käydä hermoille ja rauhassa kulkeminen oli poissuljettu Lukan mielestä.

Heinäkuussa 2009 käytiin ottamassa kontrollikuva polvesta. Olin ihan varma että eihän ne raudat voi paikoillaan olla kun sen verran se elukka on päässyt riekkumaan pitkin taloa  Mutta! Olihan ne!! Luka sai siis vapauttavan tuomion remmistä.. ja voi sitä riemua! Muiden koirien kanssa ei vielä saanut riehua eikä liukastella kotonakaan. Mutta voiton puolella oltiin. Alussa annoin rimadyliä joka ilta n 1/2-1 tablettia, että sai nukuttua yön ilman jomotusta. Tottakai sitä jalkaa pakotti kun sitä alkoi käyttämään normaalisti. Seistessä kevensi leikattua jalkaa vielä jonkin aikaa ennenkuin alkoi varaamaan täyden painon sillekin. N 3-4kk leikkauksesta päästin jo koko lauman vapaaksi hiekkamontuille ja pelloille juoksemaan. Ja tarvittaessa annoin rimadyliä jos oikee oli spurttaillut, että sai nukuttua kunnolla yön yli. Loppusyksystä sai jo täyden vapauden kaikkeen touhuamiseen, eikä tarvinnut kipulääkettä ollenkaan. Talvella nivelrikko vähän jäykisti jalkaa kovilla pakkasilla ja silloin annoin muutamana iltana helpotusta pakotukseen. Luka kun on tuollainen hirvikoira, niin niitä piti tietysti pari kertaa käydä hyppyyttämässä ja kyllä oli illalla jalka jäykkänä. Ensi talveksi hommaan jonkinmoisen polvenlämmittimen ja se BOT-loimi ois

Harrastaminen on Lukan kanssa tänä pvänä enemmänkin puuhastelua, syynä polven nivelrikko, ei ristarioperaatio. Ei hyppyjä, ei hiihtovetoa, ei pyöräilyä remmissä, ei lenkkejä asfaltilla. Juostaan vain vapaana pitkin maita ja mantuja lauman kera, tottistellaan, jäljestellään ja tietysti pelataan futista  Nyt vain toivotaan kivutonta pitkää ikää Lukapojalle! On se sellanen teräsmies että

Alla muutama kuva tästä vuoden ajalta..

"Vapaa"

On ne niin viisaan näkösiä nuo dobermannit....

Lukan mielestä nartut ei silmille hypi..

Lisää juttua jo kenties iltasella ;)

Viime päivityksestä on kulunut sen verran aikaa että kaikkea tapahtunutta yms ei enää voi muistaa...höh. Mutta yritän kuitenkin jotai raapustaa..

Juhannus siis vietettiin Ainon kanssa Loviisassa Silverin juhannusleirillä. Reissukamuina Annina & Friidu-dobberi 'naapurista'. Luka kultapoika vietti juhannuksen Tomin ja Lillin kanssa kotona. Olihan se ikävä jättää toipilaana, mutta parempi sen kotona oli olla ku autossa viettää monta päivää kipeän jalan kanssa.

Jotai leiristäkin muistan ;) ..Koiria kouluteltiin päivät ja illat vietettiin bändiä kuunnellen hyvässä seurassa. Kiitos kaikille, erityisesti Jullelle & Tiialle (varsin siitä auton lainasta suuri kiitos)! Ja Tonille kiitokset suosittelusta.

Puruja tehtiin pari kiekkaa joka päivä, parin maalimiehen kanssa. Kuormitettiin ja vahvistettiin. Tottiksessa tehtiin hlöryhmää, hyppyjä, hyppynoutoja ja liikkeestä istumista. Hlöryhmä ok, hypyt ihan ok ainakin lopuksi. Hyppynoutoja teimme ekaa kertaa :) Ei pöllömpi esitys Ainolta! Liikkeestä istuminen...jaa-a ei siitä sen enempää. Hermot kiristy ohjaajalta sen tuhat kertaa, onneksi kouluttaja-Toni toppuutteli. Se liike on aloitettu kotona alusta ja selkeästi parempi ny jo. Pakollinen tauko harjoittelussa että saan avo-tokokäynnin pois alta. Ettei vaa tarjoo istumista siellä  Marikalle kiitokset tottiskentän peräluukusta! On se vain mukava kun ne koirat todellakin toimii, aivan sama ketä on paikalla, missä ollaan tai milloin!! Ei tartte puikkeleita hävetä :)

Eiköhän tuosta jonkinmoinen perinne vois tulla! Oli sielä niiiiiiin mukavaa! Eli LMJ'10 ootellessa......

10.6 oltiin Lohtajalla katsomassa tokokokeita. Onnea Heidi & Hilma TK1:sestä! Paikalla oli myös Anita, pentukuumeisen tyttären kanssa :) Onnea myös Johanna ja Ego hienosta tokouran korkkauksesta! H***tin mäkäräiset söi mut melkein elävältä. Monta päivää kärsin tuon turistireissun jälkeen viheliäisestä kutinasta, johon ei auttanut kuin aika. Aino oli mukana ja kävi vähän palloa imeskelemässä nurtsilla.

Perjantaina käytiin reenailemassa puruja, Aino oli ok. Hyvin haukkui, hyvin puri ja rohkeasti meni maalimiehen eteen.. Ois kärsiny vähän koetellakin. Sunnuntai-iltana ei päästy puruihin kun miestä ei näkyny eikä kuulunut kotiin Lukan ammaksi ajoissa.. Mut sunnuntaina mentiin aamulla kymmeneltä raviradalle Koirakeskuksen tapahtumaan. Ainolla oli ohjelmassa möllitokoa eli avoimen luokan liikkeet, mölliagilityä ja match show.

Äidin pieni dobermannityttö olikin oikein reipas ja Marin tuomaroimana saavutti 189pistettä, avovoitto ja pokaali!

Paikalla makaaminen 3 min (piilossa) 10, seuraaminen taluttimetta 9,5 (painoi välillä ja yksi pysähdys hidas sekä vino), liikkeestä maahanmeno 9,5 (se peppu), luoksetulo 9 (ois voinu olla napakampi, muuta en muista), liikkeestä seisominen 10, nouto 8 (palautus hitaampi ja luovutusasento vino), kaukokäskyt 10, hyppy 9 (ohjaaja oli vähä hassu :-D ), kokonaisvaikutus 10. Ihan ok, vaikka töitä piisaakin ennen virallista avokoetta..

  Noutoa..

   Luoksetulon pysähdys..

   Liikkeestä seisominen.. kuvat otti Heidi, meidän huippukameralla (äiskän ja iskän nurtsilla)

Agility oli hauskaa pitkästä aikaa. Ja hain koiran silleen paikalle että mentiin suoraan radalle. Ei nähnyt muiden suorituksia niin ei ollut niin kuumana. Mukavasti oli kuulolla vaikka kontaktipinnat meinas olla vähän hukassa kun ei ole tullu harjoiteltua maailman aikoihin.. pisteistä ei tietoa mut fiilis oli hyvä.

Sitten osallistuttiin Ainon kanssa mätsäriin ja oho! Aino oli sinisten ykkönen ja taas saatiin pokaali  Tuomari arvosti hyvässä kunnossa olevia koiria, eli pullukat jäivät palkinnoitta. Seisomisesta en tiedä sanoa ku en itse nähnyt mut ravailut meinas olla tuskaaaaaaaa!! Piski kävi niin kierroksilla että painoi mua koko ajan kehästä ulos ja puuskutti ääneen silmät pullistuneena tuijottaen mua silmiin.. huhhuh kurinpalautus paikallaan ennen virallista näyttelyä. Ravasi kuitenkin kera pikkuhyppyjen välillä. Kiitos Epiksen (tai oikeestaan Acin) herkkupussukan, sain seisomaan vielä loppukehässäkin jotenkin, kait. Siellä sijoitettiin vain voittaja, eikä osunut meidän kohdalla tällä kertaa ;)

kuva tulossa..

Kaverin, Marin, Hugo-dobberi oli myöskin paikalla. Kokeiltiin vieraan kanssa juoksuttamista mut en ainakaan minä saanut nätisti juoksemaan. Seisominen onnistui vieraan kanssa. Mari vei Hugon itse kehään ja saivat punaisen nauhan! Jeeeee hyvä Huuuuugooo! Kokkolassa sitten virallinen koitos Hugollakin.

Ny pakkailemaan kamoja juhannusleiriä varten! Suuntana Loviisa ja lähtö huomenna :)))) Ihan ankara leirikuume jo. Sidukat ja koirien hihat...tartteeko sinne muuta... nii joo ne sadekamppeet jos säätiedotus pitää paikkansa................... LMJ'09 here we come.....

Tähän loppuun on ihan pakko pistää pari keekoa  

Hyvää Juhannusta!!

30.5. oltiin Lohtajalla katsomassa jälkikokeita. Mari ja Turo JK3, onnea! Ja olihan siellä yksi oikeanrotuinenkin! Moisalan Mari Lunan kanssa! Onnea myös heille! Ja kiitos Mari M. upeista kuvista!!!! Niitä on enemmänkin mutta en raaski kaikkia käyttää yhellä kertaa

Seuraamista á la Aino...

Se rakastaa palloja jos joku ei tiiä.. Ollaan käyty treenailemassa kennelkoulun kentällä, vanhempien nurmikolla ja tennishallilla. Avoimen luokan tokoliikkeet alkavat olla aika hyvin hallussa. Ny melkein harmittaa kun en ilmoittanut tokokokeeseen kesäkuussa...no osasyyhän on se että Lukaa ei voi yksin vielä jättää. Muuten me ois osallistuttu ABCDrotuotteluunkin Vantaalle! Onnea Veltsulle & Rotalle!!! Edustakaa meidän pientä mutta sitäkin tehokkaampaa treeniryhmää menestyksekkäästi  Ja senhän ne tekee! Oispa ollu aika kiva mennä porukalla!

Nouto alkaa olemaan Ainolla siinä ja siinä että kohta voin uskaltaa jopa ottaa hyppyesteen kanssa.. oho! No ei ny vielä hätäillä, katotaan tuossa kuukauden päästä! Hypyt sujuu, liikkeestä maahanmeno melkein hieno (eli tokopuolella voi piste lähtee ku peppu on keulaa hitaampi), liikkeestä seisominen bueno, taaksepalaamiset ok, luoksetulo onnistunut UPEASTI kolme kertaa peräkkäin.. kaukokäskyt...vieläkin väännättää vasemmalle, täytyy jatkaa harjoituksia ja palkata vain ku ei väännä... Mitäs muuta siinä avotokossa oli? Pitää varmaa tutustua sääntöihin. Nii joo paikallaolo, ei huomauttamista ainakaan yksin treenatessa. Eiköhän täsä kesän päälle käydä avointa koklaamassa, jos sen ykköstuloksen sais ni vois alkaa syksyllä reenaileen voittajaa ...hui!!! MariH, mää sit tarvin sua! Eli varaa jo reenipaikka mulle!!

Puruja käytiin tekemässä 5.6. Mikan kanssa. No niiiiih ny saatiin sellasta reeniä mitä täsä oon vähä haikaillutkin! Kiitos Mika!! Ja kiitos Maaret!! Johan alkoi päästäisellekin tulla jotain haastetta ja näkyipä vilaus vappuleirin 'kiihkosta' parissa viimesessä haukussa. Tarkkana vaa että silmät katsovat sinne mihin pitääkin ja koira pysyy vahvana. Mukavaa alkaa viemään koiraa eteenpäin. Tietysti se tehdään koiran ehdoilla eikä aleta mitää typeryyksiä kikkailemaan. Mikalla on onneksi 'järki' aina mukana reeneissä ja yhteinen sävelkin löydetään joka kerta!

Ens perjantaina nähdään mitä treenit tuotti. Kierroksia tuli taas lisää ja ohjaaja parka kärsii nahoissaan jos ei ole tiukkana. Ei malttais oottaa että pääsee reenaan!! Puruotteet on Ainolla niin makiat että niitä vaalitaan! Kiire kokeisiin ei ole minkään kustannuksella, vaikka mieli haikailis syksyllä..... On tuossa jäljelläkin sen verran töitä että hätäilemään ei aleta. Kerkeehän sitä vaikka KWCssä korkata kisaura suojelussa. Eikö kerkeekin?! Tahtoo ja haluaa hetinyjo...mut ku sen koirankin siellä tarttee ni täytynee katsoa parin kuukauden päästä uudestaan mikä on tilanne. No jospa Veltsu ja Rauha menee syksyllä ni se vähän helpottaa ku pääsee kannustamaan siskopuolikasta.

Ja onhan meidän ryhmästä Maaret menossa tän kuun lopussa! Sinne lähdetään hurraamaan upealle Anssikoiralle

Palataan päivityksiin ens viikonlopun treenien jälkeen....

purukuvat Hanne Karppinen / Taikaviitan vappuleiriltä (mokke J.Malinen)

Ja sitten onnitteluja viikonlopun menestyneille

Onnea Heidi & flätit!! Kira Tuurinnly eri1 varasert sekä Hilma eh2, tokopuolelta Kalajoella Kira evl3 ja Hilma hurjasteli alo1sen kpn kera loistopistein!

Onnea Annina ja Rambo! Tuurin nlyn PU1, sert ja VSP!

Onnea Mari & Turo, Kalajoella evl1 huippupistein! SMtokoja ootellaan ... josko saatais taas kakkukaffit, slurps!

Ja Onnea Päivi&Pekka ja Harmi, Keiteleellä PN2 ja varasert!

Helkkari mikä menestysten viikonloppu!!!!

Täytyy myös onnitella IPO MM-karsintojen menestyneitä koirakoita! On Suomessa vaa sellanen kärki suojelun huipulla että oksat pois! Onnittelut ainoalle dobberille, hyvin veditte Jukkis & Mickey! Sekä tsemppiä seuraavaan koitokseen Kolan gang, Jukka & Siiri!

muoks. vähennetty hymiöitä ku ne ei kaikkia naurattaneetkaan

27.5. klo 9.00 kävelimme sisään Seinäjoen Eläinklinikan ovesta sisään. Heidi (sisko) lähti kaveriksi kuluttamaan aikaa Sjoen keskustaan leikkauksen ajaksi. Oli ihan kamala jättää Luka sinne yksin  Vaikka se rauhoitettiinkin ennenkuin me lähdimme pois.

Kierreltiin kaupoissa ja käytiin Hesessä syömässä kanawrapit tietysti, nam. Mentiin käymään lemmikkieläintarvikeliikkeessä niin kukas se siellä olikaan, Mira K, Myrskyn ja Iitan kasvattaja! Oli kiva nähdä jälleen!

Puoli yhden aikaan mentiin hakemaan Lukaa klinikalta. Voi sitä eläinparkaa mikä ilme, kun kantoivat autolle ämpäri päässä. Edellä yksi hoitaja kantoi jonku koiran ja sit kaksi hoitajaa kantoivat Lukan, joku kommentoikin että koirat vaa suurenee. Olihan se koomisen näköistä. Luka nukkui koko välin tietysti, muutaman kerran päätä nosteli. Selvästi kusetti ankarasti... onneksi pidätti kotia asti. Kotona raahasin kylpypyyhkeellä rinnasta tukien Lukan autosta ulos. Pissaa tuli litratolkulla maahan, terassille ja vielä lisää maahan. Sitten kiikutin selkä märkänä yli 40 kilosen elukan patjalle nukkumaan. Siinä viettikin aikansa iltamyöhään saakka. Sai vähän ruokaa, antibiootit ja kipulääkkeet. Käytiin ulkona ilman pyyhettä, ja takaisin nukkumaan.

Tiivistettynä hoitokertomus: "Lukalta hoidettiin eturistisiteen repeämä TTA-tekniikalla. Leikkauksessa sääriluun etureunan kyhmy, johon polvilumpiosta tuleva side kiinnittyy, on sahattu irti ja sitä on siirretty eteenpäin. Näin polven kuormitusta muutettu niin että eturistisidettä ei enää tarvita. Siirretty osa on kiinnitetty titaanista valmistetulla levittäjällä ja levyllä paikoilleen ja luutumisen nopeuttamiseksi alueelle tehtiin luunsiirto sääriluun sisältä. Luutumisprosessi vie n 6vkoa, jona aikana liikunnan tulee olla rauhallista. Repeytyneen nivelkierukan osat poistettiin. Koira saa kävellä heti. Ekan kahden viikon aikana alle 10 min kävelylenkkejä tarpeiden tekoa varten. Sen jälkeen kävelylenkkien pituutta voi vähän lisätä. Kytkettynä lyhyessä liinassa. Hyppimistä, liukastelua ja jalan kolhimista pitää varoa. Autoonkin autetaan. Sisätiloissa ei saa spurtata eikä liukastella missään tilanteessa.

Kuuden viikon kuluttua otetaan föntgenkuva sääriluun yläosasta, mikäli luutuminen on edennyt odotetusti, liikuntaa voidaan selvästi lisätä. Uintia ja koira voi olla myös vapaana, mutta äkkinäisiä tilanteita ja liukastelua pitää edelleen varoa. Lopoullinen paraneminen vie n 3-4kk. On hyvä välttää riehumista toisten koirien kanssa, pallojen tai keppien noutamista ja muuta rajua liikuntaa kunnes ontuminen on täysin loppunut."

Aino ja Lilli menivät seinän vierustoja pitkin kun Luka tuotiin sisälle ämpäri päässä ja ihan tokkurassa. Olivat varmasti aivan kauhuissaan että millon ite joutuvat tuohon kuntoon. Pitää koputtaa puuta, toivottavasti ei ikää! Nyt vain yritetään pitää hurtta rauhassa ainakin viisi viikkoa vielä. Tikit saadaan pois ke-to ja sitten vähän helpottaa kun pystyy ottamaan Lukan autoon mukaankin. Nythän parka ei mahdu ämpärinsä kanssa mihinkään.

Helvetin rasittavaa pitää tuollaista 'vapaata sielua' hihnassa monta viikkoa ja yrittää estää kotona ryntäilyt ja liukastelut. Pientä turhautumista on jo näkyvissä, kun Lukan piti Tomille käydä vähän kiukuttelemassa. Saas nähä mitä tässä vielä on odotettavissa. Ainon kanssa tietysti alkaa riitelemään kun ei muuta ohjelmaa ole  Onneksi Lukalla on tapaturmavakuutus ja tämän pitäisi siihen mennä. Vahinkoilmoitus täytyy laittaa ensi viikolla postiin ja sitten odotellaan päätöstä. Vaikkakin puhelimitse jo 'lupailivat' että on korvattava vahinko. Toivottavasti näin! Kustannuksia on kertynyt jo n 1350 euroa ja lisää tulee kun tikit poistetaan ja jalka kuvataan.

Täytyy oikein ihmetellä kun ei koskaan ole mitään suurempaa vahinkoa sattunut noiden koirien kanssa! Sohvaperunoita ne eivät meillä ole ikää olleet ja paljon on liikutettu ja treenattu vaikka mitä! Tietysti täytyy olla tyytyväinen kun ei mitää vastaavaa ole tarvinnut 'kärsiä'. Mutta eihän tällaisia tapaturmia voi ennaltaehkäistä kun koira on kyseessä. Kiitos PiaDD, NiinaP ja LiisaP kaikista vinkeistä ja tuesta! Ja Anninalle kiitos ku oot jaksanu kuunnella mun mouruamista tuosta asiasta! Heidille kiitos ku lähdit mukaan Sjoelle ja Tomille kiitos kun viitsii Lukaa ammata että pääsen Ainon kanssa lenkille ja treeneihin.

Lukan osallistuminen elokuussa järjestettävään ZTPtestiin Viroon jouduttiin perua tältä vuodelta. No ensi vuonna sitten.

Toipilaasta lisätään kuvia kun saan siirrettyä koneelle. Äidin poika  

Onpas toipilaalla rakastettava ja herttainen ilme...hehe.

Vihdoinkin sain aikaiseksi pistää blogia ajantasalle.. eli..

Alaosaston leiri 'kärsittiin' loistavassa seurassa aurinkoisessa kelissä  (Oltiin Ainon kanssa kaksin, Luka jäi kotiin Tomin ammattavaksi ja odottelemaan ristisideoperaatiota.)

Kouluttajana peltojäljellä meillä oli Reijo Rekorius. Tuomarin näkemys oli tervetullutta jokaiselle koirakolle. Saatiin hyviä harjoituksia koirille ja ohjaajille uusia ajatuksia kokeisiin valmistautumisesta. Kiitos kouluttajalle ja treeniryhmälle.

Ainon kohdalla tuli 'ilmi' pieni vauhtiongelma. Eli tyhjillä lähti ryntäämään ku höyryveturi. Vappuleirillä tätä ongelmaa ei esiintynyt ja niinpä annoin koiralle enemmän löysää - VIRHE! Palataas pikkasen taaksepäin ja pidetään se liina kunnolla tuntumalla. Katsotaan kuinka homma etenee... Tekniikan Aino osaa kunhan vauhti vaan saadaan pidettyä maltillisena pidemmilläkin tyhjäpätkillä.

Ensimmäinen jälki (suora, kovaan vastatuuleen) lauantaina oli ihan hirvee.. koira yritti suorastaan juosta eteenpäin kun tuli tyhjät pätkät...voi ziiiiisus. En päästänyt ryntäämään vaan stoppasin vauhdin ja sitten vasta jatkettiin kun nenä meni jälkeen ja tahti pysyi rauhallisena. Oli se tuskanen kokemus vappuleirin onnistuneiden jälkien perään, prkl!! Toinen jälki oli uun muotoinen ja ajoi jo huomattavasti keskittyneemmin, tuttu nuuskutus kävi vaikkakin parilla lyhyellä tyhjällä pätkällä vauhti meinasi nousta. Sunnuntain jälkeen olin jo melkein tyytyväinen, uun muotoinen mutta pidempi ku lauantainen u. Siinä näkyi Ainon intensiivisyyttäkin väläykseltä. Tyhjiä oli tosi vähän eikä vauhtikaan noussut. Jokaisella jäljellä kävi maahan päätypurkille ja siellä syötiin nakkeja taskusta, vietettiin aikaa ja herkuteltiin ruuat lopuksi. Sunnuntaina näkyi ilmaisussakin jo itsevarmuutta (vaikka annoinkin käskyn nopeuttaakseni maahanmenoa), häntä oli kaarella ja korvat tötteröllä kun söi ruokaansa. Jäljen jälkeen koira otettiin lyhyelle liinalle ja vietiin vierellä kuljettaen autoon. Hetken päästä juotettiin ja käytiin vähän leikkimässä. Itse olen palkannut syömisen jälkeen pallolla aina ja sitähän se Aino ootteli koko pitkän matkan autolle saakka.. parka luuli varmasti tehneensä jotain väärin kun ei palloa lentänytkään.

Liinan käsittelyyn saatiin loistavia vinkkejä ja ne toimi ainakin Ainon kohdalla! Jatketaan samalla tavalla.

Kiitos leirin ahkerille toimeenpanijoille, Susanna, Tiina ja Sevil! Kiitos kouluttajille ja kaikille leiriläisille! Ens keväänä taas! 

Kuva: Annina Rönnkvist ja kuvassa: Päästäinen, minäitte, Rekorius ja Veltsu häntäkärpäsenä.

Sunnuntaina leirin jälkeen ajoin suoraan purutreeneihin Vaasaan Veltsun ja Anninan kanssa peräkkäin. Koirassa näkyi pientä leiriväsymystä, ehkä. Treeni oli helppo perusharjoitus eikä Aino taida enää saada niistä mitään. Kaipaa lisää haastetta ja tietysti niitä helppoja harjoituksia pitää ollakin välillä. Toisaalta järkevääkin tehdä helpompi harjoitus leirin päätteeksi. Ensimmäiset lämpimät kelit veroittivat koirien jaksamista. Mut ku tää ohjaaja vaa tahtoo jo edetä  Nooh keretäänhän me juu... Maalimiehenä meillä puurtaa Mika Mahlamäki(spkl-oppilas), kenttänä SPL Merenkurkku ja kyllähän sitä jaksaa suklaapiirakan voimin vähä reenatakin.. Kuvat tietysti otti Annina, kiitos Anninalle jälleen!

Tähän loppuun täytyy vielä muistella yhtä kamalaa kokemusta.. eli jouduin käymään kentän puuceessä  Voi herreguuuuuud mikä kokemus...huhhuh. Surinaa, pörinää, lotinaa, loisketta, kukkura perseen alla ja se hyyssin haju.......aaaaarrrrrghhhhh!!!! Mut hengissä selvisin ja niin Annikin.. Kyllä pakottava hätä täytyy olla että toiste sinne eksyn..heh.

Jatketaan uudella otsikolla päivitystä hetken kuluttua....

...ei ole huolen häivää  Eli Lukan kanssa käytiin eläinklinikalla ja ristiside operoidaan TTA-menetelmällä ensi viikon keskiviikkona. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta helpotus oli suuri kun saatiin diagnoosi! Syy ontumiseen löytyi ristisiteestä, ei nivelrikosta..huhhuh! Kesä kuntoutetaan uimalla ja talvella pitäisi olla jo 'iskukunnossa' meijän pojan <3

Nivelrikkoon syötetään omega3-valmisteita jne. Rimadyl-resepti on 'ikuinen' eli tarvittaessa niitä annetaan. Lukan pitäisi pystyä lenkkeilemään ihan normaalisti ja harrastuksiakin voidaan jatkaa kunhan on toivuttu operoinnista. Jos jollakulla on hyviä kokemuksia jostain nivelvalmisteista niin saa laittaa infoa tännekin päin!

Sitten vielä mukavempiin asioihin..

Ainon kanssa ollaan treenattu ahkerasti tottelevaisuutta harva se päivä. Avoimen luokan tokoliikkeet alkavat olla pikkuhiljaa ykköstuloskunnossa..varmuutta vielä haetaan pilkkuja viilaamalla  ..onpa kumma... Joskus tunnen oloni melkoiseksi perfektionistiksi kun koiran tottelevaisuuskoulutus on kyseessä... Kuka minuun on tuollasen 'sirun' istuttanut??? Vai onko se sisäänrakennettu ja tarvitsi vain aktivoinnin ... ?! Toisaalta miksei pyrkisi aina vain parempaan jos koira kykenee tekemään huippusuorituksen!

Lauantaina 16.5. oltiin Koirakeskuksen Marin järkkäämässä tottelevaisuus- ja jälkipäivässä mukana Ainon kanssa. KIITOS ARTO JA MARI, kukkahattujen diagonaaliset kunkut! Ainon kanssa otettiin 'ohjelmaan' nouto ja seuraaminen henkilöryhmässä. Noudossa on aika edetä eli alkaa tekemään luovutusasentoa palautuksiin. Henkilöryhmää halusin tehdä koska ainolla ne silmät käy välillä liikaakin.. Nooh sitä 'ongelmaa' ei nyt näkynyt eli hlöryhmäharjoitukset meni loistavasti. Sain uusia ideoita palkkaamisen ajankohtaan! Olen aloittanut hlöryhmäharjoitukset palkkaamalla koiraa silloin kun lähestytään ja jos joku kysyy miten kannattaisi tehdä tuo, niin 'neuvon' Arton oppien mukaan. Eli harjoitukset aloitetaan keskellä hlöryhmää, ihmiset ovat vain kauempana ensin. Marin Tuiman harjoituksessa Arto halusi meidät diagonaaliin ja mehän teimme töitä käskyn käytyä! Jos Arto satut tätä lukemaan niin muista että tuota sanaa viljellään vielä vuodenkin kuluttua, kun tänne meitä tulet kouluttamaan... Toivottavasti Arto tulee jo kesällä uudestaan, oli sen verran loistopäivä että! Kiitos myös kaikille mukana olleille hyvästä seurasta, kuulolaitteista, kiikareista ja älykkäistä keskusteluista

Kuva Annina Rönnkvist, otettu Vaasassa SPLn kentällä

Sunnuntaina 17.5. meidän Lilli thö hukkaputki osallistui elämänsä toiseen näyttelyyn. Tällä kertaa se oli mäyräkoirien erikoisnäyttely Pietarsaaressa. Tuloksen EH1, juniornarttujen luokkavoitta!!! Lilli esiintyi hyvin, käyttäytyi hyvin ja oli vielä niiiiiiiin söpökin! Eiköhän sitä kolmaskin kerta tule vietyä...

Tässä 'vapaa' suomennos arvostelusta:

Tuomari Per Iversen, Norja

Punainen voimakas narttu. Erittäin hyvin muodostunut pää. Toivoisin pidemmän kaulan. Hyvä rinnansyvyys. Vähän paksu rungoltaan (köh köh). Todella hyvä turkki. Hyvät raajat. Aavistuksen litteät tassut. Erinomainen temperamentti. Aavistuksen korkea hännänkiinnitys. Saisi kantaa häntää alempana liikkeessä. Liikkuu vähän leveästi edestä.

Näyttelyn jälkeen käytiin juhlimassa kummipojan, Jonin 8-vuotissynttäreitä! Mihin se aika katoaa.... Onnea Jonille

Hmm tulikohan tässä ny tärkeimmät kirjattua ylös.... Kuvia näyttelystä ja synttäreiltä ei vielä ole, mutta jos niitä ilmestyy lähipäivinä niin laitanpa tännekin.

Keskiviikkona eli huomenna pääsen seuraamaan pentutestiä ja lääppimään iki-ihania pentusia... Torstaina olisi suunnitteilla käydä purutreeneissä, perjantaina startataan Ilmajoelle Riistavalliin leireilemään viikonlopuksi. Peltojälkeä tiedossa Ainon kanssa, kouluttajana RR. Luka jää kotiin Lillin seuraksi.. Jalka kipeytyy jos joutuu paikallaan olemaan paljon. Eikä tietenkään autohäkissä mahdu kulkemaan liikoja. Äidin poika tulee olemaan pettynyt..

Onnenpotkuja Liisalle ja Zharalle Tartoon!! Muista heti ilmoittaa miten kävi! Vaikka sehän on selvä että tittelin kanssa kotiSuomeen sieltä matkustavat!!

Niin joo ja tänään tuli tieto, että juhannusta vietetään leirin merkeissä. Tuota tapahtumaa ei malttais odottaa.... Vai mitä reissukaveri! Kiitos Tonille suosittelusta!

Palataan päivityksiin jälleen leirin jälkeen... Kesäistä viikonloppua ootellessa... Reenataan tietysti!

Kuvat: Heidi Siipo